Suomalaisten nuorten tieliikennekuolemat ovat olleet 2000-luvulla ja 2010-luvun alkupuolella hyvässä laskusuunnassa. Vajaassa kahdessa vuosikymmenessä kuolemien määrä on likimain puolittunut. Liikenneturvan suunnittelija Hanna Rutilan mukaan positiivinen laskutrendi on kuitenkin viime vuosina pysähtynyt. Onnettomuustietoinstituutin (OTI) tilastot osoittavat, että 15–24-vuotiaita nuoria menehtyi tieliikenteessä viime vuonna 38 ja edellisenä vuonna 37. Onnettomuuksissa loukkaantuu vuosittain noin 2000 nuorta.
”Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta liikenneonnettomuuksissa, joten onnettomuuksia pitää pystyä jatkossakin vähentämään. Suomen valmisteilla olevan liikenneturvallisuusstrategian tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä saavutetaan liikennekuolemissa ja vakavissa loukkaantumissa nollataso”, Rutila sanoo.
OTI on tarkastellut nuorisoraportissaan 18–24-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamia kuolemaan johtaneita moottoriajoneuvo-onnettomuuksia ja niiden syitä. Raportissa käytetyt aineistot on kerätty vuosina 2015–2019. Raportin mukaan 90 prosentissa tapauksista kuljettajan tila ja toiminta ovat olleet onnettomuuden taustariskinä. Tällaisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi kuljettajan päihtymystila, väsymys, vähäinen ajokokemus, mielentila tai itsetuhoinen käytös.
”Nuorten vakavat onnettomuudet ajoittuvat yleensä viikonloppuöihin. Liikkeellä ollaan joko henkilöautolla, kevytmoottoripyörällä tai mopolla. Useimmat nuoret ajavat turvallisesti ja sääntöjen mukaan, mutta pienellä osalla ajaminen on riskihakuista. Saatetaan ajaa ylinopeutta, mikä voi pahimmillaan johtaa tieltä suistumiseen tai vastaantulevaan ajoneuvoon törmäämiseen. Kuljettaja saattaa olla ajohetkellä päihtynyt. Turvavyötäkään ei monesti muisteta käyttää”, Rutila sanoo.
OTI:n mukaan nuorten kuljettajien riskikäyttäytymiseen taustalla on usein vaikea elämäntilanne ja terveyteen liittyviä haasteita, esimerkiksi mielenterveysongelmia. Karkeasti arvioiden joka viidennes nuori kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Vakavia itsetuhoisia ajatuksia on reilulla kymmeneksellä nuorista. COVID-19-epidemian aikana nuorten oireilu on lisääntynyt entisestään.
”Monesti nuorten riskikäyttäytymisen taustalla on laaja riskikasauma. Kuljettajalla voi olla mielenterveysongelmia. Lisäksi meneillään saattaa olla jokin elämäntilanteeseen liittyvä akuutti tunnekuohu, joka saattaa aiheuttaa itsetuhoista käyttäytymistä. Päihteet tai väsymys lisäävät osaltaan riskikäyttäytymistä ja saattavat johtaa ajoneuvon käsittelyvirheisiin”, Rutila summaa.
Nuorille on tyypillistä, että autossa matkaa isompi vapaa-aikaa viettävä kaveriporukka. Päihteitä saatetaan nauttia ja estojen hälvetessä syntyy villejä ideoita ja houkutuksia rajojen rikkomiseen. Monissa nuorten kuskien aiheuttamissa liikenneonnettomuuksissa ryhmäpaine on muodostunut merkittäväksi riskikäyttäytymistä laukaisevaksi tekijäksi. Nuoret ottavat kohtalokkaita riskejä kuitenkin myös yksin ajaessaan.
OTI:n tilastot osoittavat, että yli 50 prosentissa viime vuosina sattuneista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista nuori on ollut liikkeellä yksin. Ryhmäpaine on kuitenkin monissa nuorten liikenneonnettomuuksissa merkittävä riskitekijä. Liikenneturvalla onkin juuri menossa 15–24-vuotiaille suunnattu #safespaceautoon -somekampanja, jossa korostetaan matkustajien roolia turvallisen ajamisen mahdollistajana.
Rutila näkee, että nuorten riskikäyttäytymiseen tulisi puuttua ennaltaehkäisevän mielenterveystyön keinoin. Samoilla linjoilla ovat myös Suomen Onnettomuustutkijalautakunnat. Ne uskovat vakavien onnettomuuksien vähenevän, jos nuorten pääsy mielenterveyspalveluiden piiriin helpottuisi ja hoitopolkuja pystyttäisiin kehittämään toimivammiksi. Resursseja tulisi suunnata erityisesti nuorten perustason mielenterveyspalveluihin, kuten oppilas- ja opiskelijahuoltoon, sekä terapiapalveluihin.
Terveydenhuoltopalveluiden ohella Rutila korostaa koulutus- ja valistustyön tärkeyttä. Liikenneturva kouluttaa opettajia, nuorisotyöntekijöitä ja lääkäreitä puuttumaan nuorten ongelmakäyttäytymiseen ja jakamaan tietoa turvallisesta liikennekäyttäytymisestä. Jotta ennaltaehkäisevää työtä voitaisiin kouluissa tehostaa, tulisi liikennekasvatukselle antaa enemmän tilaa kouluissa. Rutilan mielestä tämä tukisi osaltaan autokouluissa annettava liikenneturvallisuuteen liittyvää koulutusta.
”On oleellisen tärkeää, että erityisesti riskihakuisesti käyttäytyvät nuoret tavoitetaan ja heidän ajatteluunsa sekä toimintatapoihinsa voidaan vaikuttaa. Kouluissa liikenneturvallisuuteen liittyviä teemoja voitaisiin sisällyttää nykyistä systemaattisemmin eri oppiaineiden opetukseen. Erityisesti toivoisin, että liikenneturvallisuus saataisiin osaksi toisen asteen opetussuunnitelmia”.
Rutila painottaa myös vanhempien tärkeää roolia liikennekasvattajina. Ongelmalliseen liikennekäyttäytymiseen puuttuminen on tärkeää, mutta ennaltaehkäisevällä toiminnalla saavutetaan kotioloissakin hyviä tuloksia. Liikenneturvallisuudesta keskusteleminen ja turvallisen ajamiseen kannustaminen tukevat lapsen ja nuoren kasvua vastuulliseksi kuljettajaksi. Vinkkejä nuorten kanssa käytäviin keskusteluihin saa esimerkiksi Liikenneturvan julkaisemista oppaista.
"Liikenneturva on tuottanut omat oppaansa yläkouluikäisten lasten, ajokortin hankkimista harkitsevien nuorten sekä ajokortin suorittaneiden nuorten vanhemmille. Lisäksi teemme Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa liikennetuvallisuuteen liittyvää tiedotusyhteistyötä alakouluikäisen lasten vanhemmille", Rutila kertoo.
