Kävin työmatkalla Los Angele­sissa. Otin lentokentältä kyytisovelluksella auton hotellille, koska takseja suurkaupungista ei enää löydy. Kuluttajat ovat tehneet valintansa. Asiakasarvioinnit takaavat laadunvalvonnan.

Jesus-niminen kuljettaja vei kohti määränpäätä nopeasti ja luotettavasti. Kun saavuimme Hollywoodin alueelle, Jesus osoitti autokantaa ja totesi, että täällä rikkaat asuvat. Luksusmerkkejä näkyi sekä kadulla että kaupoissa. Hän itse ajoi keskihintaista hybridiä, mutta ei ollut luksusautojen omistajille kateellinen. ­Jesuskin halusi samanalaisen, sillä ökyautojen omistajat olivat Jesuksen silmissä menestyneitä.

Samana iltana kävin stand up -klubilla. Yli 70-vuotias koomikko käsitteli omistamiseen liittyvää sukupolvieroa. Hänen nuoruudessaan leuhkasta ihmisestä sanottiin, että tämä oli kuin omistaisi maailman. ”Looks like he/she owns the world”. Tämän päivän sukupolvet sen sijaan eivät halua omistaa vaan vuokrata ja jakaa. Siksi termi pitäisi muuttaa, että joku on kuin vuokraisi maailman. ”Looks like he/she rents the world”.

Paras komiikka naurattaa siksi,että se on totta. Auto ei ole enää samanlainen statussymboli kuin aiemmin. Status ei synny esineestä itsestään, vaan ympäröivän todellisuuden sille antamasta arvosta.

Tänään asemaa näytetään ­sillä, että omistetaan mahdollisimman vähän. Sillä saadaan kunnioitusta, asemaa ja vastakkaisen tai minkä tahansa sukupuolen kiinnostus. Ennen rikas ihminen pysyi paikallaan kartanossaan ja pihassa pysyi kolme autoa. Nyt lenkkeillään ja vuokrataan. Tämän päivän miljonääri saattaa liikkua polkupyörällä tai rullalaudalla.

Viisi tonnia painava ja puoli miljoonaa maksava auto menettää asemaansa. Monelle se merkitsee täydellistä välinpitämättömyyttä ympäristön tilasta sekä huonoa itsetuntoa. Milleniaalien sukupolvi ei halua omaa mökkiä tai autoa, koska vuokraaminen ei sido samalla tavalla aikaan, paikkaan ja rahaan. Vuokratavaran käyttöaste taas nousee ja näin omistajakin saa enemmän taloudellista lisäarvoa.

Haluanko minä loistoauton? Luovunko nykyisestäkin perheautostani? Mitä auto minusta kertoo?

Lapsuuden kodissani ei ollut autoa ja käytin aina julkista liikennettä. Kun aikuisena pystyin ostamaan käytetyn henkilöauton, päätin etten enää koskaan kulje julkisilla. Koin ansainneeni yksityisyyden, hyvät penkit ja neljän cd:n soittimen. Hiljalleen auton hinta, taso ja koko kasvoivat.

Kun olin neljänä vuonna peräkkäin ajanut yli 40 000 kilometriä, kyllästyin. Siirryin käyttämään julkisia aina kun mahdollista ja vuokrasin auton määränpäästä. Jos ei olisi kesämökkiä, eläisin helposti ilman omaa autoa. Puhelimestani löytyy kaksi yhteiskäyttöpalvelun sovellusta, joita käytän säännöllisesti. Seuraan kuinka tilanne kehittyy, autoteollisuudessa ja yksityisessä elämässäni.

Jesukselle tällainen pohdinta olisi järjetöntä. Totta kai ihminen ostaa niin suuren auton kuin tulotaso sallii, koska sitä on amerikkalainen unelma. Sitä paitsi Los Angelesissa auto oli ainoa vaihtoehto järkevään liikkumiseen. Kaupungin pinta-alasta kolmannes on 3–8-kaistaisia teitä, julkinen liikenne rajallista, neljä tuntia työmatkaruuhkissa normaalia.