Jatkuva kehon moukarointi, sietämätön kuumuus ja sekuntipeli kellon kanssa. Kartanlukija Jonne Halttunen on oppinut toimimaan kovien paineiden puristuksessa.

Se 21-vuotias kartturi, joka ennen ensimmäisten rallikisojensa starttia Heinolan F-rallisarjan cupissa kävi jännityspissalla ”varmaan kymmenen kertaa”, on kulkenut pitkän matkan maailman rallihuipulle.

Nyt 34-vuotiaan Jonne Halttusen vuosien menestyksekäs ralliharrastus muuttui kertalaakista vuonna 2017, kun ammattilaissopimus syntyi Kalle Rovanperän kartturina.

Toyotalle hiljattain kiinnitetty kaksikko on suuren edessä. Menestymisen paineita riittää, mutta tulokset puhuvat jo puolestaan. Helmikuussa Kalle nousi palkintokorokkeelle MM-sarjan kaikkien aikojen nuorimpana kuskina. ”Olemme oppimisprosessissa, ja tarvitsemme nyt kaiken kokemuksen”, Jonne korostaa.

Jonne saa kisaamisesta vahvat ”kiksit”. Kierrokset käyvät korkeina, etenkin silloin kun pitää ajaa voitosta, laittaa kampoihin toisille – ja onnistua kaikkensa antaneena.

Yhtä lailla pettymysten tunteet ovat valtavia silloin, kun huolellinen valmistautuminen ei täytä odotuksia. ”Näin vahvaa tunnekirjoa en ole kokenut millään muulla elämänalueella.”

Oikeat nuotit oikealla sekunnilla

Jonne kertoo, että kartturi tekee työnsä kriittisimmän osuuden ennen varsinaista h-hetkeä. Kuski ja kartturi ajavat erikoiskokeiden reitit läpi ja laativat nuotit, eli tarkat ajo-ohjeet. Maaston mutkiin, muotoihin, esteisiin ja muihin erityisyyksiin tutustuminen vaatii täyden keskittymisen.

Nuotitusvaiheessa ei ole varaa herpaantua. Pienetkin mokat saattavat koitua kisassa kohtalokkaiksi.

Vain pieni osa työstä välittyy kisaosuuksia jännääville katsojille. Nuotitus haukkaa viikon mittaisesta kisamatkasta kahdesta kolmeen päivää. Päivät venyvät ympäripyöreiksi. ”Aivot on viritetty äärimmilleen aamuseitsemästä iltayhteentoista.” Ennen kilpailuviikkoa valmistautuminen kestää noin viisi päivää.

Kartturin päätyö on lukea kuskille nuotit tismalleen oikeassa rytmissä. Tuntuma tiehen otetaan keholla, joka tuntee kiihtymiset, pysähtymiset ja auton rajat.

Täsmällisen nuottien lukemisen lisäksi kartturi pitää huolta oikeasta ajoituksesta. Aikatarkastusasemille ei saa saapua minuuttiakaan liian aikaisin tai liian myöhään.

Kuskilla on varaa pieniin virheisiin, mutta kartturin mokalla on isommat kerrannaisvaikutukset. ”Autokunnalle saattaa ropista esimerkiksi aikasakkoja.” Apuna ajan ottamisessa on kaksi erikoisvalmisteista kartturikelloa.

Vahvuudekseen Jonne Halttunen nimeää analyyttisen asenteen tekemiseen.

Kumivasaralla takapuoleen

Ralliajaminen kurittaa kroppaa. Silmissä sumenee ja kivet lentelevät. Jonne vertaa lajia jääkiekkoon. ”Ralliauton kyydissä tuntuu siltä kuin kaiken aikaa taklattaisiin.” Lihaksisto, etenkin selkä, on koetuksella.

”Katsoja ei näe tätä, mutta auto osuu koko ajan tien pohjaan. Se tuntuu siltä kuin joku löisi kumivasaralla takapuoleen”, Jonne kuvailee.

Pää on pidettävä kylmänä, samalla kun kuumuus koettelee sietokykyä. Paksun, 45 sekunnin verran liekkejä kestämään valmistetun haalarin alle puetaan tulenkestävät alusasut. Kaikesta ylimääräisestä riisutuissa ralliautoissa ei ole minkäänlaista ilmastointia. ”Lämpö saattaa autossa nousta 55-60 asteeseen.” Sardinian paahteessa Jonne ja Kalle kuluttivat molemmat 10 litraa juotavaa päivän aikana.

Kun vauhti kasvaa yli 130 kilometriin tunnissa, aerodynamiikka astuu peliin. Ilmavirta alkaa painaa autoa tietä vasten ja luo samalla pitovoimaa. Ilmaohjaimien virkaa toimittavat siivet pitävät auton tiessä. Jonne kuvailee pitoa ”brutaalisti raaemmaksi” kuin amatööritason ralliautoissa. ”Pitoa on yliluonnollisen paljon. Se tunne pitäisi kaikkien saada kokea.”

Pelottaako kyydissä koskaan? ”Ei. Sellaista vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Jos ryhtyy miettimään muita asioita, kuten millainen sää on tai miltä maisemat näyttävät, on myöhästynyt tekemisestä.”

”Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Pitää pysyä nälkäisenä. Mikään ei tule ilmaiseksi tällä tasolla.”

Heitosta saunan lauteilla se lähti

Ralli oli kirjoitettu jo Jonnen lapsuuden maisemiin Jyväskylän kupeessa, missä ei hänen mukaansa ollut juuri muuta tekemistä kuin mopoilla ja jääradalla puljailua. MM-rallin Suomen ainoa osakilpailureitti kulki lähettyvillä. Kavereiden kanssa ajettiin mopoilla seuraamaan kisoja.

”Minulla ei silti ollut haavetta alasta enkä ainakaan ajatellut, että sitä voisi tehdä työkseni.”

Eräänä iltana ajatus lähti silti itämään. ”Pitäisiköhän ajaa rallia?” Vuosi sen jälkeen, kun hän oli kaverin kanssa heittänyt saunan lauteilla kysymyksen, Jonne löysi itsensä kisoista, ja jatko on historiaa.

Jonnen sanoista välittyy kunnioitus alalla toimivia kohtaan. Menestys rakentuu suuresta joukosta ihmisiä ja asioita, jotka löytävät toisensa oikeilla hetkillä.

Jonne kiittelee esimerkiksi Mikko Pajusta, jonka kartturina Jonne aloitti ralliuransa ja jolta hän oppi paljon. Kun miehet kymmenen vuoden tauon jälkeen ajoivat yhdessä, Pajusen palaute sai Jonnen tajuamaan hiljalleen kertyneet taitonsa. ”Mikko kysyi, että tiesitkö, että olet aika hyvä siinä mitä teet. Se kasvatti itseluottamusta.”

Jonne arvioi etenkin paineensietokykynsä kasvaneen rallivuosien aikana. ”Sitä minulla ei ollut luontaisesti.”

Vahvuudekseen Jonne nimeää analyyttisen asenteen tekemiseen. Vuodet omassa teollisuustarvikkeiden maahantuontiyrityksessä ovat opettaneet käsittelemään ja kehittämään asioita systemaattisesti. ”Rallissa homma on todella koordinoitua. Esimerkiksi suunnittelusta voi oppia koko ajan lisää. Tietoa pitää imeä kuin sieni.”

Hän on myös tarkka ja järjestelmällinen. Jonne tunnustaa olevansa tyyppi, joka haluaa, että kengät ovat eteisessä suorassa.

Hän myös uskaltaa olla kuskin kanssa eri mieltä silloin, kun on korjaamisen paikka. Jonne arvioi, että sitä ei jokainen kartturi rohkene tehdä, vaikka juuri se kehittäisi taitoja. ”Kyllä Kallekin kommentoi minulle silloin kun mokaan.” Kaksikon välillä on hyvä, kaverillinen yhteys ja halu kehittyä. ”Emme pelkää uusia toimintamalleja.”

Jonne Halttusen ralliharrastus muuttui kertalaakista ammatiksi, kun ammattilaissopimus syntyi Kalle Rovanperän kartturina.

Ikuinen oppimisen nälkä

Rallissa vain aito kokemus tien päällä kerryttää osaamista. ”Mitään koulua ei lajiin ole, eikä osuuksia voi treenata simulaattorissa.”

Jonne tähdentää hänen ja Kallen olevan vielä aloittelijoita verrattuna niihin taistelupareihin, joilla rallireittien niemet ja notkot ovat lukuisten toistojen kautta lihasmuistissa.

Jonne tutkailee kilpakumppaneiden toimintatapoja ja muokkaa tekemistä jatkuvasti.

”Jokainen ralli on oma seikkailunsa, joka vaatii paikkakohtaista tietoa.” Hän esimerkiksi soittaa kokeneille ammattilaisille ja kyselee vinkkejä eri kohteissa. ”Pyrin olemaan avoin ja nöyrä.”

Oppiminen ei saa tyssätä voittoon, eikä nimenomaan siihen, sillä muut ovat heti hännillä.

”Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Pitää pysyä nälkäisenä. Mikään ei tule ilmaiseksi tällä tasolla.”